Hankalat tyypit työelämässä

Miten työssä selviää, kun työtoveri, esimies tai alainen on todella hankala? Työterveyshuollon erikoislääkäri Kirsi Räisänen ja psykiatri Kaarina Roth kysyvät tämän kysymyksen kirjansa Hankalat tyypit työelämässä takakannessa. Kirjan tarkoituksena on tuoda selkeyttä, ajatuksellisia raameja ja käytännön keinoja työelämän ihmissuhteiden hankalimpiin tilanteisiin. Niihin hetkiin, jotka jolloin hankalan työtoverin, esimiehen tai alaisen käytös vaivaa mieltämme vielä vapaa-ajallakin.

Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 2007. Lukemani 3.-4. painos on vuodelta 2013. Käytän tässä blogikirjoituksessa kirjoittajien käyttämiä sanoja (työtoveri, esimies ja alainen). Työnohjauksissa ja valmennuksissa käytän yleensä esimerkiksi esihenkilöä tai työyhteisön käyttämiä termejä.

Kirjassa käydään tiivistetysti läpi hankalien temperamenttien, persoonallisuuksien, hankalaan käyttäytymiseen liittyvien sairauksien, päihteiden väärinkäytön ja persoonallisuushäiriöiden tunnusmerkit. Räisäsen ja Rothin tarkoituksena ei ole, että heidän kirjastaan muodostuisi lyömäase, keino lokeroida tai nimitellä hankaliksi koettuja henkilöitä työyhteisöissä. He toivovat kirjansa parhaan annin olevan työtavat, jotka auttavat analysoimaan toisen käyttäytymisen lisäksi omaa osuuttamme vuorovaikutustilanteissa. He haluavat myös esitellä selviytymiskeinoja todella hankalissa tilanteissa. He muistuttavat, että hankalan henkilön käytöksen tasodiagnostiikka ei kuulu muille kuin alan asiantuntijoille. Tästä syystä kirjoitukseni pääpaino on hankalien ihmissuhteiden selviytymiskeinoissa. 

Luen kirjaa työyhteisösovittelijan, työnohjaajan ja lyhytterapeutin näkökulmista. Haluan kehittää omaa ammatillista kykyäni hahmottaa ja ymmärtää erilaisia hankalia ihmissuhdetilanteita esimerkiksi ristiriitojen taustalla. Yksi merkittävä syy ristiriitojen syntymiselle on väärät tulkinnat. Räisäsen ja Rothin mukaan kuvitelmamme siitä, että pystymme lukemaan toisen ajatuksia alistaa meidät vaikeuksille ihmissuhteissa. Esimerkiksi kun toinen haukottelee kertoessamme ideastamme, ajattelemme: "Hän ei arvosta minua eikä ajatuksiani." Kysymys voi todellisuudessa olla mistä tahansa: Iltapäivällä voi haukotuttaa, vaikka itse tasavallan presidentti tulisi kertomaan jotain. Tuli luettua mielenkiintoista kirjaa viime yönä ja syötyä äsken tukevasti. Pahimmillaan ihmissuhteissa molemmat ajautuvat päättelemään ja luulemaan tietävänsä itse, mitä toisen päässä liikkuu vaivautumatta kysymään häneltä itseltään.

Selviytymiskeinoja työpaikan ihmissuhteiden viidakkoon

Hankaluudet työpaikan ihmissuhteissa ovat edelleen asia, josta tosipaikan tullen mielellään vaietaan niin organisaatioissa kuin yksilötasollakin. Tutkimusten mukaan työpaikat edustavat ihmissuhteiden kannalta yhtä turhauttavimmista ympäristöistä. Työpaikan ihmissuhteisiin liittyvien kuormitustekijöiden on todettu selittävän yli 80 prosenttia epämiellyttävistä mielialan vaihteluista työpäivän aikana. Hankaluuksiin työpaikan ihmissuhteissa liittyy paljon hätäännystä, häpeää, raivoa, turhautumista ja vihaa.

Räisäsen ja Rothin mukaan työpaikan ihmissuhteiden sujumista tukee seuraavien työpaikan ryhmän lainalaisuuksien ymmärtäminen:

• Työpaikalla ei tarvitse rakastaa toista, mutta toimeen on tultava – myös ärsyttäviksi tai hankaliksi kokemiemme henkilöiden kanssa.
• Työelämässä hankaliksi kokemamme ihmissuhteet ja tilanteet on helpompi kestää, kun tunnustamme sen tosiseikan, että työpaikan ihmissuhteilta ei voi odottaa samaa kuin yksityiselämän ihmissuhteilta.
• Esimiehen jaksamisen ja menestymisen edellytys on, että hän oivaltaa valinneensa yksinäisyyden. Esimiehen rooli ei ole samanlainen kuin työryhmän muiden jäsenten. Hän ei kuulu joukkoon, koska hän on jo "puolensa valinnut" eli edustaa työnantajaa. Esimiehen kuuluu olla käytettävissä ja kyllin lähellä, mutta myös riittävän riippumaton, jotta hän kykenee kantamaan työyhteisön ilmapiirissä esiintyvät paineet.
• Esimies on se, jonka tulee puuttua hankalaan käyttäytymiseen. Hänen tulee kestää se, ettei hän voi olla kaikissa tilanteissa "kiva kaveri".
• Koska työpaikan ihmissuhteet perustuvat yhteisen perustehtävän suorittamiseen, eivätkä spontaaniin yhteen hakeutumiseen, voimme joutua tekemisiin sellaisten henkilöiden kanssa, joiden arvot, persoonallisuus, käyttäytyminen ja muut ominaisuudet poikkeavat suuresti omistamme.
• Työpaikan ihmissuhteiden sujumista edistää aikuisen roolin ja käytöksen omaksuminen kaikissa tilanteissa ja huomion keskittäminen työtehtävään.
• Työelämässä menestyvä parhaiten ne, jotka välttävät jatkuvaa kritisointia ja pahan puhumista. Harva haluaa leimautua valittajaksi ja pahanilmanlinnuksi.
• On väistämätöntä, että työelämässä kohtaamme henkilöitä, jotka ovat asioista eri mieltä, ja myös sellaisia, jotka joutuvat huomauttamaan tai haluavat huomauttaa virheistämme. Paljon verenpaineen kohoamisia, vatsahappoa ja ylimielisyydestä johtuvia virheitä vältetään, jos opettelemme kuuntelemaan lähtemättä heti puolustamaan omaa mainettamme ja egoamme.
• Työtoverin/esimiehen/alaisen kanssa on aina helpompi tulla toimeen, jos tekemisessä löydetään yhteinen tavoite ja hyöty.
• Työelämässäkin on aina järkevämpää kasvattaa omaa sietokykyään kuin yrittää muuttaa toista hankalaa aikuista ihmistä. Omaan tyytyväisyyteemme vaikuttaa odotuksiemme ja elämän realiteettien välinen ero. Tätä tuskallista kokemusta voimme yrittää lievittää kolmella tavalla: muuttamalla objektiivista todellisuutta, muuttamalla kokemustamme ja/tai asennettamme todellisuudesta tai muuttamalla odotuksiamme realistisemmaksi.

Räisänen ja Roth toteavat kohdasta 1, että on helppo sanoa, että erilaisuus rikastuttaa työelämää. Henkisesti haluaisimme varmasti joskus, että hankalana kokemamme henkilö häipyisi sinisenä savuna ilmaan. Suomalaiset työyhteisöt ovat omaksuneet laajasti sloganin: "Työtoveria ei tarvitse rakastaa, mutta toimeen on tultava." Slogan on heidän mukaansa ehkä tehnyt tehtävänsä. Se tuntuu nykyään enemmän velvoittavan, vaativan ja jopa syyllistävän erilaisuuden sietämiseen ja kestämiseen hampaat irvessä. Toisaalta hankalaksi koetun käyttäytymisen yliymmärtäminen ei johda tuloksiin – ei toisen käyttäytymisen muutokseen eikä omien selviytymiskeinojen lisääntymiseen. Toisaalta emme myöskään yleensä pysty muuttamaan toista henkilöä, joten usein paras keino on kehittää omaa kykyämme ymmärtää ja sietää erilaisuutta. Sietäminen ei kuitenkaan tarkoita alistumista, itsensä uhraamista tai omien periaatteidensa hylkäämistä.

Hyvinvointiamme edistäisi ehkä paremmin ajatus siitä, että voimme valita, miten suhtaudumme erilaisuuteen. Sietämisen sijaan voimme hyväksyä tilanteen tietoisesti. Asian rauhallinen hyväksyminen voi monissa tilanteissa olla rakentavin vaihtoehto. Hyväksymiseen sisältyy erilaisuuden toteaminen, omien tunteiden ja ajatusten tunnistaminen ja oman suhtautumistavan tietoinen valitseminen. Olemme erilaisia, koen joskus miehet, naiset, vanhat, nuoret, ahkerat, laiskat, huolelliset jne. hankalina, mutta valitsen tietoisesti tilanteen hyväksymisen.

Oman temperamentin, reagointiherkkyyden ja itsesäätelyn, tunnistaminen on avain itsetuntemukseen ja hankalilta henkilöiltä suojaavien keinojen oppimiseen. Joidenkin temperamenttityyppien on luonnostaan erittäin vaikea tehdä kiinteää yhteistyötä ilman tietoisia ponnistuksia. Temperamenttitutkimus on osoittanut, että tietyt temperamenttiyhdistelmät voivat kokea keskinäisen vuorovaikutuksen hankalaksi. Hyvin rauhallinen ja hyvin aktiivinen, nopea työntekijä todennäköisesti kokevat toisensa hankaliksi ainakin kuormitustilanteissa. Sitkeä, keskittynyt työntekijä voi kokea hankalana ja rasittavana helposti ulkoisille ärsykkeille reagoivan työtoverinsa pyrähtelevän ja rönsyilevän työtavan. 

Aggressiivinen käytös on aina hankalaa käytöstä, johon tulee puuttua. Epäasiallisesta käyttäytymisestä tulee kertoa esimiehelle. Mikään synnynnäinen temperamentti tai henkilökohtainen ongelma ei oikeuta aggressiiviseen käyttäytymiseen. Aggressiiviuus on hankala toimintatapa ei temperamenttipiirre. Se viittaa aina johonkin häiriöön: alkaen itsekontrollin puutteesta vakavaan psyykkiseen sairauteen asti. Vaikka synnynnäinen temperamentti määritellään varsin muuttumattomaksi yksilön ominaisuudeksi, jokainen voi temperamentistaan huolimatta oppia toimimaan ja käyttäytymään tavalla, jotka vähentävät kitkaa ihmissuhteissa.   

Voit lukea lisää temperamentin merkityksestä stressinhallinnassa blogikirjoituksestani Miksi oman temperamentin tunteminen on tärkeää?

Ajattele, tunne ja toimi jämäkästi

Jämäkkyys eli assertiivisuus tarkoittaa kykyä puolustaa omia oikeuksiaan toista loukkaamatta. Luontaisesti ihmisillä katsotaan olevan kaksi alkukantaista reagointitapaa: hyökkäys tai pako. Herkästi reagoiva aggressiivinen henkilö jyrää, loukkaa, hyökkää, syyllistää ja herkästi reagoiva alistuva henkilö pakenee vuorovaikutuksesta ja antaa periksi kohtuuttomiin asti. Assertiivinen henkilö tiedostaa ajatuksensa ja tunteensa, osaa kuunnella toista ja eläytyä hänen tilanteeseensa, osaa ilmaista itseään antamatta tunteidensa vaikuttaa haitallisesti ja pitää tarvittaessa puolensa. 

Assertiivisuusoppeja kehitettiin alun perin tueksi terapiapotilaille, joiden oli vaikea puolustaa itseään. 1960-luvun itsehoito-opasbuumin myötä assertiivisia kommunikaatiokeinoja pyrittiin opettamaan irrallisina temppuina, useimmiten heikoin tuloksin. Todellinen assertiivisuus ja onnistunut kommunikaatio perustuvat viestijän itsetuntemukseen. Kun emme pysty lukemaan toisen ihmisen ajatuksia, kun voimme päätellä vain hyvin vähän hänen käyttäytymisestään ja kun odotuksiimme vaikuttaa vaikuttavat niin tilanne kuin kulttuurimme yleisesti hyväksytyt normitkin, on yksinkertaisesti mahdotonta antaa yleispäteviä toimintaohjeita hankaliin tilanteisiin. Ainoat keinot parantaa aidosti kommunikaatiokykyämme hankalissa tilanteissa ovat itsetuntemuksen kehittäminen, omien asenteiden tutkiminen ja muokkaaminen, oman sietokyvyn kehittäminen ja aito kiinnostus toisesta. Se, mitä ajattelemme ja tunnemme, paistaa sanojemme läpi väistämättä esimerkiksi eleistämme ja ilmeistämme.

Empaattinen kuuntelu

Assertiivisuusopeista juontaa juurensa kuitenkin myös joukko hyödyllisiä periaatteita ja toimintatapoja. Räisänen ja Roth pitävät assertiivisuuden parhaimpana antina toisen kuuntelua ja nimenomaan empaattisen kuuntelun periaatteita. Empaattinen kuulija todella kuuntelee, mitä toinen yrittää ilmaista. Tavoitteena on, että toinen osapuoli kokee tulleensa kuulluksi. Hän kokee, että hänen viestinsä on ymmärretty ja että hänen pyrkimyksensä ilmaista itseään on hyväksytty. Empaattinen kuulija osaa tehdä avoimia kysymyksiä. "Oletko kirjoittanut ylioppilaaksi" on suljettu kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei. "Minkälaisia kouluja olet käynyt" on avoin kysymys, joka houkuttelee kertomaa enemmän.

Empaattista kuuntelua ei ole

• neuvominen: "Nyt vain tartut härkää sarvista ja sanot hänelle suorat sanat."
• oman mielipiteen kertominen: "Minun mielestäni.."
• ongelman mitätöiminen: "Eihän tuo nyt mitään haittaa, muistan kun kerran yksi asiakaskin…"
• lohduttelu: "Koeta nyt pärjätä..."
• tulkitseminen: "Nuo nyt kuuluvat tähän yrityksen tilanteeseen…" (lisään, että tämä voi olla myös vähättelyä)
• psykologisointi: "Niin sinullehan tämä on varmasti vaikeaa, kun olet niin herkkä."
• holhoaminen: "Kyllä me tästä selvitään, minä pidän huolen siitä, että…"

Hyvä kuulija ja kommunikoija ei tyrmää välittömästi vastaväitteellä, vaan esittää paljon kysymyksiä: "Miten olit ajatellut sen toimivan? Kertoisitko tarkemmin, miten tämä toimisi ruuhkatilanteessa?"

Mitä kaavamaisempaa ja toistuvampaa hankalaksi koettu käyttäytyminen on, sitä oikeutetumpia assertiiviset itsepuolustusmenetelmät ovat. Useimmat miestä kokevat vihastuneen henkilön kohtaamisen vaikeaksi.

Vihastumisen kohtaaminen

• Vihastuneen henkilön kohdatessasi muista, että viha on yleensä keino puolustautua itsetunnon loukkaukselta. Kohtele vihaista henkilöä kunnioittavasti. Kuuntele, mitä hän sanoo. Osoita, että ymmärrät, mitä hän sanoo.
• Älä esitä vastaväitteitä välittömästi vihastuneen henkilön ilmaistua kantansa vaan tarkenna ja kysele.
• Älä puolustele.
• Älä selittele.
• Ole rehellinen, jos olet tehnyt virheen.
• Pyydä anteeksi, jos olet tahtomattasi loukannut.
• Kerro, jos ja mitä aiot tehdä asian korjaamiseksi.
• Älä velvoita toista antamaan anteeksi.
• Muista työroolisi.

Todella raivostuneen tai tolaltaan olevan henkilön on vaikea ymmärtää, mitä toinen yrittää sanoa. Joskus asian toistaminen "rikkinäisen äänilevyn" lailla voi auttaa. Vaarana voi olla, että toinen kokee, että pidät häntä pilkkanasi, kun jo viidennen kerran toistat: "En ole puhunut sinusta pahaa esimiehelle." Rikkinäisen levyn menetelmä kannattaa rajoittaa äärimmäisiin tilanteisiin, jossa mikään puhe ei mene perille.

Palautetta minä-viestin avulla

Kun työtoverisi tekee jotakin, mistä et pidä, ja haluat antaa hänelle palautetta, voit laatia itsellesi käsikirjoituksen pysyäksesi asiassa. Tarkoituksena on välttää syyttelyä ja ohjata minä-viestintään.

• Työtoverisi jättää jatkuvasti astiansa tiskaamatta kahvihuoneessa.
• Kerro havaintosi: "Huomasin, että olit jättänyt astiasi tiskaamatta."
• Kerro, miltä se sinusta tuntuu: "Minusta tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun jätät tiskisi muille."
• Kerro, mitä toivot hänet tekevän: "Toivon, että tiskaat astiasi itse."
• Anna lupaus tai uhkaus seurauksista, jos todella tarkoitat sitä: "Lupaan, että jaksan taas keittää kahvit, jos kaikki yrittävät." "Seuraavan kerran kerron vieraille, kenen astioista on kyse."

Mahdollisesti saat aikaan riidan. Assertiivisia keinoja ei tule käyttää mekaanisesti. Mieti ensin yön yli kumpi kuormittaa sinua enemmän: pari astiaa tiskaamatta vai asian henkisiä voimavaroja vievä puheeksiottaminen? Kumpikin ratkaisu on mahdollinen. Assertiivisia keinoja tarvitset, jos todellisuudessa tiskaat työtoverin jättämät astiat.

Kritiikin vastaanottaminen ja rakentava kritisoiminen

Kritiikin vastaanottaminen on vaikeaa jokaiselle. Assertiivisilla keinoilla voit ainakin pelata aikaa saadaksesi nuolla haavojasi rauhassa. Itsetutkiskelu on hyödyllisempää kuin välitön puolustelu ja vastahyökkäys. Assertiivinen henkilö kykenee myös itse antamaan rakentavaa kritiikkiä mahdollisimman vähän loukaten, sillä hän ymmärtää, miten vaikeaa kritiikin vastaanottaminen on.

Kritiikin vastaanottaminen

• Kuuntele: "Kerro."
• Pyydä lisää: "Kerro lisää."
• Kiitä: "Hyvä, kun tulit sanomaan."
• Ymmärrä: "Ymmärrän, mitä koit."
• Ota osa vastuusta: "Olen pahoillani."
• Sovi jatkosta.

Rakentavasti kritisoiminen edellyttää, että

• olet itse rauhallinen
• tuot asiasi esiin kaartelematta ja sortumatta pitkiin selityksiin
• annat toisen tuoda näkökulmansa esiin ja kuuntelet häntä.

Loukkaukset

Loukkauksella tarkoitetaan tahatonta tai tahallista, tiedostettua tai tiedostamatonta tekoa, joka saa meidät tuntemaan voimakasta häpeää, alemmuutta, syyllisyyttä ja/tai vihaa, jonka muistamme pitkään. Loukkaamisen näyttömällä ovat loukkaaja, kohde ja usein yleisöä. 

Loukkaus voi olla ryhmän ulkopuolelle sulkemista, kuten kutsumatta jättämistä. Pilkkaaminen on stereotyyppistä leimaamista esimerkiksi sovinistiksi, nipoksi, johdon mielistelijäksi tai katkeraksi vanhaksipiiaksi. Loukkaavaa on myös toisen ominaisuuksien huomiotta jättäminen, kuten toisen nimen jatkuva väärin muistaminen, kiittämättömyys, syntipukiksi leimaaminen, karkea käytös, lupausten rikkominen ja odotuttaminen. 

Loukkaus voi johtaa anteeksipyyntöön, yhteismitalliseen kostoon, kohtuuttomaan kostamiseen ja mahdollisesti yhä pahenevien loukkausten kierteeseen. Loukattu voi myös teeskennellä välinpitämätöntä, viivyttää kostoa tai purkaa vihantunteitaan heikompiin. Pahimmillaan loukkaus ja pilkkaaminen johtavat alistumiseen ja sietämiseen. 

Suurin osa loukatuista pelkää eniten menettävänsä malttinsa, punastuvansa tai änkyttävänsä. Juuri tähän nokkela loukkaus perustuu: se saa loukatun häpeämään itseään. Loukkaamisen sosiaalista taitoa ei ole suotu kaikille: se vaatii vitsien kertomisen tavoin pistämätöntä tilannetajua ja armotonta silmää toisen heikkouksille.

Olisi toivottavaa, että loukattu henkilö voisi kehittää taidon kertoa rehellisesti kommentin sattuneen ja loukanneen. Vaikka tämä voi tuntua lopulliselta kasvojen menetykseltä, aitona vastineena se katkaisee pelin nopeasti. Eihän kukaan myönnä haluavansa tahallisesti ja tietoisesti loukata toista.

Jos loukkaus on ilmeinen, etenkin jos ympärillä on muita kuuntelemassa, on mahdollista, että loukkaukset vain pahenevat, jos vaikenet. Vaikenemalla ja sietämällä teet itsesi vähemmän näkyväksi. Uhrin vahingoittaminen tehdään sitä aggressiivisemmin ja karkeammin, mitä näkymättömämpi tai etäisempi olet. Tee siis itsesi näkyväksi. Joskus loukkauksen puheeksi otto voi olla organisaatiossa ennennäkemätöntä ja rikkoa organisaation puhumattomia sääntöjä. Kirjoittajien mielestä on kohtuullista, vaikkakin sanomattomien sääntöjen vastaista, näyttää loukkaantumisensa ja kertoa loukkaantuneensa.

Joitakin keinoja loukkaantumisen sanoittamiseksi on (saman asteisella kommentilla vastaamisen sijaan):

• Nosta loukkaus esiin (Minusta tuo kuulosti aika loukkaavalta) ja kysy tarkoittiko toinen todella loukata sinua.
• Tyypillinen vastaus on niin sanottu tuplaloukkaus: "En minä mitään tarkoittanut. Oletpa sinä yliherkkä." Eli edellisen loukkauksen lisäksi uhria vähätellään yliherkäksi. Mutta tämäkin on parempi vaihtoehto kuin vaikeneminen.
• Tiedosta tunteesi ja toimintakyvyttömyytesi tilanteessa. Anna tilanteen mennä ja totea toisen käytöksen loukanneen sinua.
• Oliko tarkoituksena todella loukata? Osa loukkauksista tapahtuu ilman pahempaa tarkoitusperää, lipsahduksina.
• Jos loukkaus oli tarkoituksellinen, mitkä tavoitteet ja pyrkimykset ovat sen takana?
• Mieti, haluatko/voitko jatkossa nostaa loukkauksen esiin, jos se uusiutuu.
• Mieti, voitko ohittaa asian olankohautuksella ja luottaa muiden tekevän omat päätelmänsä, jos työkaveri yrittää loukata sinua uudestaan.

Ärsyttävät ihmiset

Erilaisuus ärsyttää meitä usein. Miksi tuo käyttäytyy noin? Miten hän voi ajatella ja toimia tuolla tavalla? Jos käyttäydymme alkukantaisten viettiemme mukaisesti, toimintamme yhä monimuotoisemmissa ja -kulttuurisemmissa työyhteisöissä kärsii vakavasti. On kuitenkin todennäköistä, että törmäämme jatkuvasti yhä erilaisempia taustoja ja arvoja edustaviin henkilöihin (kohta 5). Työtehomme kärsii, jos erilaisuutta torjuessamme emme näe, mitä hyvää työtoverilla olisi annettavanaan.

Suurin ongelma tilanteissa, joissa työtoveri, esimies tai alainen koetaan hankalaksi, on tunteiden ja välittömien rektioiden ohjaama toiminta ja kommunikaatio, joka yleensä pahentaa tilannetta entisestään. Tunteet sumentavat ajatteluamme helposti myös, kun palautamme henkilön tai tilanteen mieleemme. Tämä käynnistää välittömästi voimakkaita automaattisia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia. Nämä ohjaavat sokeaan reagointiin ja päättömään toimintaan. Silloin henkilö on tekemisen mielentilassa. 

Tekemisen mielentilassa ajatukset ja tunteet otetaan ehdottomina totuuksina ja toimitaan niiden ohjaamina: arvioidaan, arvostellaan ja ainakin ajatusten tasolla loukataan toista. Tilanne vain pahenee räyhäämällä. Räisänen ja Roth toivovat kirjansa lukijoiden tulemaan tietoiseksi niistä tekijöistä, joiden takia joku työtoveri on mielestämme hankala. Kun tulee tietoiseksi hankalaan henkilöön liittyvistä ajatuksista ja tunteista, on mahdollisuus oivaltaa, että ne ovat vain ajatuksia ja tunteita. Voi toimia tietoisesti ja valita, miten haluaa toimia, mitä haluaa ajatella ja mitä tuntea. Hankala työtoveri edustaa tilannetta, jossa meidän on erittäin vaikea olla tiedostavassa mielentilassa. Työtoverin tekee useimmiten "hankalaksi" se, että me määrittelemme hänet näin. Työtoveri koetaan hankalaksi, kun hän tai hänen toimintansa rikkoo odotuksiamme, arvojamme ja toiveitamme.

Mustavalkoinen ajattelu puolestaan on esimerkki ajattelutavan vääristymisestä, jonka perusteella voimme sortua tulkitsemaan täysin neutraalin käytöksen hankalaksi: Kaikki tai mitään, joko tai. Joko henkilö on absoluuttisen luottamuksen arvoinen tai täysin epäluotettava. Joko hän hyväksyy minut täysin tai ei lainkaan. Kaikki toisen käyttäytymisessä on täysin huonoa tai hyvää. Kuuntelepa itseäsi puhuessasi. Onko kaikki aina väärin, koskaan ei ole kivaa, kukaan ei ymmärrä? Kukaan ei välitä minusta. Väärä yleistys voi tapahtua millä tasolla tahansa. Kun jonkun yrityksen yksi työntekijöistä on hankala, kaikki yrityksen työntekijät ovat laiskoja ja karkeita ja niin edelleen.  

Jos kiellämme oma tunteemme hankalissa tilanteissa, pyrkivät ne pintaan hankalana käytöksenä: pakenemme kyynisyyteen, välinpitämättömyyteen tai mököttämiseen. Hyökkäämme ivaamalla ja vähättelemällä, liittoudumme muiden kanssa puhumalla hankalaksi kokemastamme henkilöstä tai pyrimme saamaan toisen tuntemaan syyllisyyttä uhrautumalla ja sietämällä kohtuuttomasti. Kielteisen käyttäytymismallin pohjalta toimiminen vahvistaa negatiivisia tunteita entisestään: Pakeneminen voimistaa pelkoa ja suuttumus vahvistuu vihaksi. 

Jos toisen käytös harmittaa meitä, pakenemme myös helposti ratkaisun etsimistä ja asian tunnustamista itsellemme kuittaamalla ja vähättelemällä toista. Tyypilliset selitykset hankalalle käytökselle sisältävät myös sen, että kaikki syyt ja vastuu vuorovaikutuksessa ovat oman itsemme ulkopuolella. Ongelmien pois selittämisellä ja ärsyyntyneenä elämällä voimme suojata meitä kohtaamasta itseämme ja omia ennakkoluulojamme. Pystymmekö kysymään itseltämme, miksi juuri tämä henkilö ärsyttää meitä. Mitä ärtymyksemme kertoo meistä? Yleensä on niin, että toisessa meitä ärsyttävät juuri ne piirteet, joita emme siedä itsessämme. Leimaamalla toisen "hankalaksi" torjumme paitsi tämän henkilön ja hänen edustamansa potentiaalin myös itsemme. Jos siedämme ympärillämme vain "ei-hankaliksi" luokittelemiamme henkilöitä, kavennamme elämäämme ja ymmärrystämme. 

Toisen henkilön erilaisuus ja etenkin itsessä negatiivisia tunteita herättävä ärsyttävyys voivat olla sekä älyllinen että henkinen haaste. Miten tuo toinen ajattelee ja tuntee? Mitä minä ajattelen ja tunnen? Parhaimmillaan pohdiskelu voi johtaa positiivisiin uudelleenmäärittelyihin. Jos toteamme, että toisen toimintatapa ei miellytä meitä, voimme oppia tekemään sen rauhallisesti. Sen sijaan, että tukahduttaisimme tunteemme ja yrittäisimme kieltää tai hillitä niitä väkipakolla, voimme kohdattuamme omat negatiiviset ajatuksemme päästää niistä irti ja jatkaa omaa elämäämme. Pysäyttämällä itsemme havainnoimaan tilanteita, joita pidämme hankalina, voimme vähitellen oppia ottamaan etäisyyttä. Saavutamme taidon suhtautua myös omiin tunteisiimme tuomitsematta ja pelkäämättä. Tämä on tietoisen läsnäolon sisältö: nähdä elämä siihen kuuluvine ihmisineen sellaisina kuin se on, ei jatkuvasti ratkaisuja vaativana ongelmana.

Pohdittavaksi: Tiedosta ajatuksesi ja tunteesi

Hankalaa työtoveria kannattaa tarkastella mindfulnessin, tietoisen läsnäolon avulla.  Harjoituksessa pyritään tietoiseen rauhalliseen läsnäoloon. Tiedostavassa rauhallisessa mielentilassa hyväksymme sen, että tilanne ja henkilö ovat juuri sellaisia kuin ovat. Aikuinen hankala henkilö ei siitä pahemmin muuksi muutu, jollei itse halua, teimmepä mitä tahansa. Emme voi emmekä yritä estää ajatuksiamme ja tunteitamme, mutta olemme niistä tietoisia ja yritämme päästää niistä irti. Vaikka tunne ja ajatus jäävät päälle, astumme henkisesti askeleen taakse ja toteamme niiden olevan mielessämme.

1. Istu rauhassa alas. Voit halutessasi seurata hetken omaa hengitystäsi ja antaa sen rauhoittua.
2. Palauta mieleesi kuva henkilöstö, jonka koet hankalana.
   
3. Tarkastele häntä sielusi silmillä eri puolilta. Huomaa heti, jos mieleesi nousee välittömiä automaattisia ajatuksia tai tunteita. Huomaa, miten ajatuksesi lähtevät ryntäilemään ja miten kehosi reagoi.
4. Tunnista ajatukset ja tunteet. Totea ne ja koeta tyhjentää mielesi niistä. Huomaat, miten vaikeaa on olla arvostelematta ja miten tunteet ja ajatukset sekaantuvat. Ajatukset ehkä ryntäilevät kuin hullut apinat. Älä tartu ajatuksiisi vaan katso, tunnista ja päästä irti.
5. Koeta päästää irti kaikista ilmaantuvista ajatuksista. Voit halutessasi rauhoittaa ajatuksiasi kääntämällä huomiosi takasin hengitykseesi.

Istu näin hetki päivittäin - erityisesti hankalassa elämänvaiheessa.

Selviytymiskeinoja vielä siihen, kun koet työtoverisi todella hankalaksi

• Muista työroolisi. Sovella sitkeästi aikuisen käyttäytymisen sääntöjä.
• Mieti ennen kuin puhut pahaa toisesta, jollet halua antautua mukaan peliin.
• Muista, että aikuisen työtoverin muuttuminen toiseksi on valitettavasti varsin epätodennäköistä. Voit aina tutkia omia tunteitasi, asenteitasi ja käytöstäsi ja halutessasi muuttaa niitä.
• Puutu toisen käytökseen vain itsesi takia. Puutu tilanteeseen, jos asian puheeksi ottamisen myötä nukkuisit yösi paremmin kuin silloin, jos antaisit asian olla.
• Muista viimeistään silloin, kun olet kaikkesi yrittänyt, ettei toisen käytös ole sinun vastuullasi. Olet vastuussa vain omista ajatuksistasi ja tunteistasi.
• Mieti, missä kulkevat oman vastuusi rajat. Ilmoita epäasiallisesta käytöksestä esimiehelle.
• Todella kiperissä tilanteissa, esimerkiksi joutuessasi aiheettomien syytösten tai epäasiallisen käyttäytymisen kohteeksi, ota selvää juridisista oikeuksistasi.
• Älä jää yksin, jos tilanne ahdistaa sinua. Tukea voit hakea esimiehesi lisäksi myös luottamusmieheltä, työsuojelusta ja työterveyshuollosta.

Räisänen ja Roth muistuttavat, että hankala-määritelmään tarvitaan aina kaksi. Kun koet, että työtoverisi on hankala, voit aina määritellä tilanteen hermoja jäytävän kiusan sijasta mielenkiintoiseksi haasteeksi ja kasvumahdollisuudeksi. Voimme vaalia sydämessämme niitä ilon, empatian, yhteisymmärryksen ja innostuksen tunteita, joita hyvä työtoveruus meille on tarjonnut ja tarjoaa. Voimme kiittää myös kohtaamistamme "hankalista" henkilöistä. He ovat opettaneet ja opettavat meille itsestämme paljon. Tämä on laji, jossa kukaan ei ole koskaan täysin oppinut. 

Räisänen, K. & Roth, K. 2013. Hankalat tyypit työelämässä.